Vaappukoulu - osa 1/8:
vaapun virittäminen ja uinnin korjaus

Miksi virittää vaappuja

Useimpien vaapunvalmistajien vaaput on viritetty kultaiselle keskitielle perusvarmoiksi pyytäjiksi. Vaappujen kalastavuutta voidaan kuitenkin parantaa merkittävästi virittämällä niitä. Kala saalistaa näkö ja kylkiviiva-aistilla, tai molemmilla niistä. Kirkkaassa vedessä riittää monesti kevyt runkopotku, mutta sameassa vedessä kalan mielenkiinto saadaan herätettyä kovalla "kolinalla", joka lähtee äärimmilleen viritetystä vaapusta. Joskus myös kirkkaassa vedessä poikkeuksellisen kova potku saattaa toimia yliärsykkeenä. Joskus vastaavasti hyvin pieni ja värisevä uinti saattaa olla se juttu.

Usein kuulee hyvän ottivaapun lakanneen toimista tyystin. Se johtuu useimmiten siitä, että vaapun nokkalenkki on vaurioitunut haavitsemis, tai pohjasta irrotus tilanteessa. Onnistuneeseen vieheen säätämiseen tarvitaan riittävän pitkä nokkalenkki, jotta virittäminen on mahdollista. Esimerkiksi Vissivaapun ja Karikon säätäminen onnistuu mainiosti.
Tässä jaksossa perehdytään vaapunvirityksen ja uinnin korjaamisen perusteisiin.

Nokkalenkistä virittäminen

Vaapun tärkein virityskappale on nokkalenkki. Nokkalenkki on siis se kappale johon siima, tai leikari kiinnitetään.
Nokkalenkkiä säädetään urattomilla pihdeillä, jotta runkolanka ei vaurioituisi.
Ensimmäiseksi harjoitellaan runkopotun kasvattamista. Runkopotkua lisätään kääntämällä nokkalenkkiä alaspäin. Vastaavasti potkua vähennetään kääntämällä nokkalenkkiä ylöspäin.
Aina kun uinteja säädetään, niin myös vaapun sivuttais uinti kärsii. Tämä tarkoittaa sitä, että kun vaappua vedetään, niin se kaatuu jommalle kummalle kyljelle.
Mikäli vaappu kaatuu oikealle puolelle, niin silloin nokkalenkkiä käännetään vasemmalle. Vastaavasti vasemmalle kaatuva vaappua suoristetaan kääntämällä nokkalenkkiä oikealle. Hyvin usein, uinnin säädön jälkeen vaappu ui suoraan hiljaisessa vedossa, mutta kovaa vedettäessä se kuitenkin kaatuu toiseen suuntaan. Lopullinen säätö onkin tehtävä kovalla vedolla.
Tämä sivuttaisuinnin vire on syytä tarkastaa jokaisen haavitsemisen, tai pohjasta kiskomisen jälkeen.

Kari Lossin vaappukoulu - Osa 1/8 - Vaapun virittäminen ja uinnin korjaus
0:00 - 5:42

Uistimet

Onnistuneeseen vieheen säätämiseen tarvitaan riittävän pitkä nokkalenkki, jotta virittäminen on mahdollista. Esimerkiksi Vissivaapun ja Karikon säätäminen onnistuu mainiosti.

	Karikko 13 cm SM vaappu Karikko-vaappu on vetouistelun erikoisviehe. Se on kilpakalastajien suosikki ja sillä on voitettu lukemattomia uistelukisoja, jälleen Suomen mestaruus vuonna 2011. Karikko sukeltaa nopeasti ottisyvyyteen ja sen voimakaspotkuinen ja luonnollinen uintiliike on tehokkaaksi todettu. Karikko-vaapun runko on vettymätöntä solumuovia ja siksi vaapun uintiliike säilyy muuttumattoman kalanpuremista huolimatta. Sukeltava Karikko on paljon käytetty myös kaksoisuistimen veturina. Karikot ovat Suomessa käsin valmistettuja • Uintisyvyys 2-4 m • Vetouistelun Suomenmestarien suunnittelemat värit

	Vissi M5 vaappu • Suunniteltu erityisesti taimenen, kirjolohen sekä ahvenen pyyntiin. • Pituus n.50mm • paino n.3 g • Uintisyvyys n. 0,8-1m

	Karikko 13 cm vaappu Karikko-vaappu on vetouistelun erikoisviehe. Se on kilpakalastajien suosikki ja sillä on voitettu lukemattomia uistelukisoja, jälleen Suomen mestaruus vuonna 2011. Karikko sukeltaa nopeasti ottisyvyyteen ja sen voimakaspotkuinen ja luonnollinen uintiliike on tehokkaaksi todettu. Karikko-vaapun runko on vettymätöntä solumuovia ja siksi vaapun uintiliike säilyy muuttumattoman kalanpuremista huolimatta. Sukeltava Karikko on paljon käytetty myös kaksoisuistimen veturina.

	Vissi 13 S vaappu • Satulalevyllinen yleisvaappu kuhalle ja hauelle • Soveltuu myös heitettäväksi, valmistaja tuolloin suosittelee keskikoukun poistamista. • Uintisiyvyys n.2m