Meritaimenen kalastusta

Meritaimen on monen kalamiehen unelmasaalis. Tässä artikkelissa pääsemme tutustumaan kalastusguru Kalle Paavolan silmin, minkälaisista paikoista tuo vesiemme kaunis pilkkukylki on mahdollista tavoittaa.

Meritaimenen heittokalastusta harrastetaan merellä pääsääntöisesti keväällä ja syksyllä. Yleisimmin meritaimenelle tarjotaan Suomessa lusikoita ja niin kutsuttuja rannikkovaappuja. Kuten yhdellä näistä videoista huomaamme, kannattaa meritaimenelle välillä tarjota jotain suosikkilusikasta poikkeavaa, kuten esimerkiksi Bete Lotto -lippaa.

Paikat, joista meritaimenta yleisimmin kalastetaan, ovat karuja saarten ja luotojen kivikko- ja rakkolevärantoja, syvyydeltään 1-3 metriä. Keväällä taimenta tavoitetaan jopa aivan sisäsaaristosta niiden vaeltaessa sinne silakoiden perässä. Etenkin aikaisin keväisin kalamiehen kannattaa tarkkailla tiiviisti veden lämpötilaa ja etsiä niin kutsuttuja lämpötaskuja, missä veden lämpötila on lähiympäristöään korkeampi. Vesien pikkuhiljaa lämmetessä kauttaaltaan reilusti päälle kymmeneen asteeseen, alkaa taimen siirtyä kohti ulkomerta ja pois heittokalastajan tavoiteltavista. Monesti kevätsesonki saattaa jäädä hyvinkin lyhyeksi heittokalastajan silmin, mikäli vedet lämpenevät nopeasti, joten kannattaakin aloittaa kevätkausi mahdollisimman pian jäiden lähdettyä.

Syksyllä meritaimenen heittokalastus alkaa yleensä syys-lokakuussa, jolloin taimenia tavoitellaan lähinnä ulkomeren läheisyydestä. Syksyn edetessä ja vesien viiletessä taimen hakeutuu lähemmäs mannerta ja tulee taas myös rannalta kalastajan tavoiteltavaksi. Syyskausi on monesti huomattavasti kevätkautta pidempi ja muutenkin ehkä hieman keväistä meritaimenen kalastusta ”saalisvarmempaa”.

Vinkki, meritaimen iskee usein pysäytettyyn vieheeseen, joten kannattaa muistaa pysäytellä kelaamista hetkeksi uiton aikana. Tähän ovat omiaan etenkin matalassa kalastettaessa nk. kevennetyt lusikat.

Tarjoamme pienen erän Kalle Paavolan eri painoisille vieheille suunnittelemaa kalastussettiä erikoishintaan -10 %.


 

Kun meritaimenta lähdetään pyytämään, silloin on tosi kyseessä. Varusteet kohdallaan, paikka mietitty ja sääolosuhteet huomioitu. Sattuman varaan ei jätetä mitään. Sitten kun nappaa, se on kuningashetki. Silloin on myös (toivottavasti) kamerat valmiina, todistusaineisto tallennetaan ja "lähetetään postikortti" kavereille.

Kunnon saalis kruunaa meritaimenen pyyntireissun!